Skip to content

Avoin kirje innovaatioministerille

maaliskuu 27, 2007

Suomessa asiat menevät näin. Löydetään jokin uusi idea ja päätetään toteuttaa se vanhoin keinoin: Perustetaan TaiKkiin uusi osasto, uusi ministeriö tai yhdistetään vanhoja instituutioita.

Näkemys on selvä. Maailma on valmis. Uuden luomisessa on kyse on vain palasten liikuttelusta, rahoittamisesta ja niiden uudelleennimeämisestä.

Lopputulos: rahat hukkuvat vanhoihin käytäntöihin, vanhoille tekijöille ja vanhoihin tapoihin toteuttaa asiat. Massaratkaisuihin, ylätason muutoksiin, instuutiohin ja hallintakuluihin.

Silti tiedämme varsin hyvin, että radikaalit muutokset tulevat nykyään alhaalta-ylöspäin, ne syntyvät ruohonjuuritasolla. Innovatiokielellä: Vanhat instuutiot kykenevät toteuttamaan vain inkrementaalisia muutoksia olemassaoleviin tuotteisiin ja palveluihin. Radikaalit innovaatiot sen sijaan useimmiten horjuttavat vanhojen insituutioiden asemaa, pakottavat ne muuttamaan toimintatapaansa. Siksi ajatukset innovaatioministeriöstä ja innovaatioyliopistosta ovat aikanamme absurdeja.

Ne perustuvat vanhanaikaiseen näkemykseen siitä mistä uusi tulee: huippuyksilöistä, huippuyksiköistä ja huipputyöpaikoista. Luovuuden klustereista, joissa työkseen luovat ammattilaiset kehittävät suljettujen ovien takana valmiita tuotteita ja palveluita, jotka lähetetään putkea pitkin passivisena odottavalle kuluttajalle ja kansalaiselle.

Miten sitten radikaalit innovaatiot syntyvät? Siitä kun helpot, halvat ja avoimet työkalut ja teknologiat kohtaavat entusiastien massat. Kun yksilöt yhteisöissään pääsevät harjoittamaan ääntään (Tästä ajatuksesta kiinnostuneiden kannattaa katsoa Charles Leadbeaterin briljantti puhe ”innovation isn’t just for professionals anymore”).
Alla listaa näin syntyneistä uusista tuotteista, käsitteistä ja markkinoista:

  • Hip hop -musiikki (olisko tämä keksintö voinut tulla levy-yhtiöistä tai musiikkiyliopistoista?)
  • Maastopyörä
  • Internet ja sen päälle kasvanut web 2.0
  • Tekstiviesti (Suomalaisen tulkinnan mukaan tämän keksi insinööri. Väärin. Sen käyttötavan keksivät miljoonat teinit.)
  • Vertaistukipalvelut (esimerkiksi imetysajan tukipiirit)
  • Puhelin (keksijöiden mukaan sillä kuunneltaisiin live-teatteriesityksiä)
  • Sims-tietokonepeli (ja tusina muuta peli, Sims oli radikaalein, sillä se oli ensimmäinen naisia laajasti kiinnostanut peli)

Listaa voi jatkaa. Mitä tästä voisi oppia? Sen, että tärkeämpää kuin instuutioiden nimet on se, minkälainen ruohonjuuritaso on.

3 kommenttia leave one →
  1. Miika permalink
    huhtikuu 1, 2007 9:00 pm

    Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa siitä että innovaatioministerin salkku on erittäin ongelmallinen ja todennäköisesti suhteellisen turhaksi osoittautuva konsepti. Innovaatioiden hallinta valtiojohtoisesti on utopistinen käsite.

    Innovaatioyliopistosta olen kuitenkin eri mieltä. Miksi innovaatiota ei voisi syntyä jonkun määritellyn organisaation kontekstissa? Vaikka OPM:n raportti aiheesta ei välttämättä ole missään mielessä täydellisesti veistetty kokonaisuus (http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2007/liitteet/tr16.pdf?lang=fi),
    en näe peruskonseptissa ongelmaa. Asia on kieltämättä huonosti markkinoitu ja herättää ”vanhoissa rakenteissa” melkoista marinaa, mutta hanketta ei mielestäni pidä haudata.

    Innovaatioyliopisto ympäristönä, joka kokoaa yhteen uusien tuotteiden, käsitteiden ja markkinoiden kehittämisestä kiinnostuneita ihmisiä, ja antaa näille työkalut ja tukea, on mielestäni validi ja tavoiteltava kokonaisuus. On ehkä totta, että rakenteita uusimalla ei voida aidosti luoda mitään uutta, mutta muutoksella voidaan ainakin poistaa rakenteiden tuottamia esteitä luomistyölle ja luoda sitä paremmin tukevia prosesseja.

  2. huhtikuu 9, 2007 8:25 pm

    Miettikääs tuota tekstiviestijuttua myös tästä näkökulmasta:

    Mikäli tekstiviesti olisikin ollut ilmainen palvelu ja sen hyödyntämiseen olisi alusta asti tarjottu kehitysrajapinnat maksutta, minkälainen Suomen tietoyhteiskunnan maantiede olisi nykyään? SMS on innovaationa ihan jees, mutta valitettavasti se tyyppi, joka keksi, että jokaisesta viestistä voidaan laskuttaa, on syypää nykytilanteeseen suomen IT-kehityksen takapakkisessa tilanteessa.

    Mielestäni SMS:n voisi poistaa suurten suomalaisten innovaatioiden listalta.

Trackbacks

  1. Välähdyksiä hakemassa « Kansakunnan tukijalat

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: