Siirry sisältöön

This blog has moved

kesäkuu 9, 2011

you’ll find more rants at:


Keskustelu vertaisrahoituksesta

huhtikuu 4, 2009

Mitä ovat vertaisrahoitus? Entä mikrolainaaminen? Miten Obama keräsi yli 700 miljoonaa dollaria kampanjaansa? Näitä ja muita vertaisrahoituksen kysymyksiä pohdimme Demos Helsingin toimistolla (Laivurinkatu 41) sunnuntaina 5.4. klo 15.00 – 17.00. Vapaamuotoiseen keskusteluun
ottavat osaa muun muassa Michel Bauwens P2P-foundationista, Leenu Keinänänen Verkkomaksusta, Kristoffer Lawson Scredistä, Aleksi Aaltonen Demos Helsingistä, Geraldine Juárez Tanda Foundationista ja Andrew Paterson Pikseliähkystä.

Tanja Aitamurto kirjoittaa ilmiöstä Mitä uutta Piilaaksossa? -blogissaan.

Timetable for Alternative Economy Cultures

maaliskuu 26, 2009

Finally were getting things online regarding Alternative Economy Cultures at PixelACHE -festival. Here’s the timetable and we’re also working on adding full transpaency of how much money and type of value is going through the organisation of such an event (and how much we still need to pay for the speakers…).

Anyhow heres the schedule for the friday:

Alternative Economy Cultures -seminar

Friday 3rd April, PixelACHE Helsinki Festival 2009

FRIDAY 03.04  MORNING 10.00-12.00
Venue: Kiasma Theatre
KEYNOTES (45 mins each + Q&A)

  • Michael Albert (US): ’Participatory Economics (Parecon)
  • Michel Bauwens (BE/TH): ’Peer to Peer Economies and the Revolution in Values’

—–lunch 60mins—–

FRIDAY 03.04  AFTERNOON 13.00-18.00

Venue: Kiasma Theatre until 16.00, Seminar room afterwards.

13.00: RURAL/LOCAL CULTURAL HERITAGE KEYNOTE (30mins)  Tapani Köppä (FI): ’Remarks on rural co-operation in Finland’

13.30: RESEARCHING THE FIELD (20mins each + Q&A)
Oliver Ressler (AT): ’Alternative Economics, Alternative Societies’

14.00: Tere Vaden (FI): ’Notes on the Sustainability of Open Source and P2P Practices’
——15min break——-

15.00: REMIX & COPY ECONOMIES (20mins each + Q&A)

Felix Stalder (AT): ’Economies of the Remix’

Sara Sajjad (SE): ’Fried Sparrows: world domination in a swarm’
——15min break——-

16.30: APPLIED ACTION AND DESIGN (15-20mins each including Qs) Wojtek Mejor (PL): ’Warszawa Gratis’
Saija-Riitta Sadeoja (FI): ’Porkkanamafia: from a mob to an institution’

Eero Yli-Vakkuri (FI): ’Uuva: yet an other monetary project’

Kristoffer Lawson (FI): ’Scred: virtual companies and managing money for communities’

Geraldine Juarez (MX):  ’Tanda Foundation: apply, donate, create’

SUNDAY 05.04  AFTERNOON 15.00-17.00
Venue: Demos FI office (Laivurinkatu 41)
Hosted by Andrew Paterson & Roope Mokka
This is a conversation-based workshop introducing Tanda Foundation’s experience, Scred, Suomen
Verkkomaksut, in relation to the practice of peer-fundraising for NGOs and Social Entrepreneurship.
Based on alt.econ.cult seminar peer-fundraising in collaboration with Demos Finland, February-March
Geraldine Juarez (MX):  ’Tanda Foundation: apply, donate, create’
Kristoffer Lawson (FI): ’Scred’
Lennu Keinänen (FI): ’Suomen Verkkomaksut’
Michel Bauwens (BE/TH): ’P2P funding’

Aleksi Aaltonen (FI/UK)

Osallistu ajatustenvaihtoon, kiitos

maaliskuu 25, 2009

Tarvitsemme apuasi. Tuomme vertaistuotannon suurimmat ajattelijat ja mielenkiintoisimmat kokeilijat yhteen 3.4. Pikseliähkyn ”Alternative Economy Cultures” -seminaariin Kiasmassa.

Saimme keynote puhujaksi Michel Bauwensin. Hänen matkansa ja luentopalkkionsa maksettiin jo täysin vertaisrahoituksella. Siksi päätimme kokeilla samaa menetelmää seminaarin kulujen kattamiseen.

Ilmaiseen seminaariin myydään vapaaehtoisia vertaispalveluita. Olisi kohteliasta antaa Bauwensille ja muille puhujille päivärahaa ja talkoolaisille ruokaa. Mahdollisesti ylikertyvistä rahoista muodostetaan rahasto, joka rahoittaa siihen lahjoittaneiden projekteja.

Osallistu ajatustenvaihtoon ja valitse oma tuotteesi. Kiitos. Maksukaavake löytyy täältä: maksaa voi 5- 150 euroa, useimmilla verkkopankeilla ja korteilla, turvallisesti ja nopeasti.

Ai kuka Bauwens on? Peer-to-peer -teoreetikon vanhan luennon voi katsoa Googlevideosta:

Ja tulla kuuntelemaan loput perjantaina 3.4. Kiasmaan.

Unohtamatta osallistua luennon kustannuksiin:

Life After The Crash? Alternative Economy Cultures -seminar Friday 3rd April

maaliskuu 12, 2009

This is a post I waited to post for a looong time. Me and Andrew Paterson have prepared a kick- ass seminar on peer-production. I will be posting more of it as we go on, but here’s the initial details:

Alternative Economy Cultures
Pixelache Seminar: Friday 3rd April & Sunday 5th April at Kiasma Museum of Contemporary Art

Pixelache Festival brings the leading thinkers in alternative economic cultures to Finland – funded by you

After the collapse of free market and socialist systems it is a good time to ask what are the alternatives. The recent success of peer-to-peer organisations from Wikipedia and Barack Obama’s presidential campaign to Carrotmob and Open Source software, have raised expectations for this emerging way of organising and producing things. Now theorists and cultural practitioners of peer-to-peer come together in Finland under Pixelache Festival’s ’Alternative Economy Cultures’ seminar. Perhaps unsurprisingly the seminar is also peer-funded.

Photo: Geraldine Juarez / ‘Tanda Foundation’ installation

What is peer-to-peer

”Every time you tell a joke you take part in peer-production. Now something is happening to this. Peer-to-peer activity is quickly scaling up. For a long time Wikipedia has been the crown jewel of peer-to-peer production (P2P). Now we are starting to see P2P spreading outside internet and cultural goods. Cars, banks, food and even electricity is being produced this way. P2P has quickly created some the biggest organisations in the world. Hundreds of thousands of people contribute to Wikipedia and five million people worked for the Barack Obama’s election campaign. Our keynote speakers Michel Bauwens and Michael Albert argue that these institutions offer a credible alternative to state and private organisations.
Funded by you

An online donation system has been set up by partner organisation Demos Helsinki, Suomen Verkkomaksut and Nordkapp to explore the crowd-sourcing phenomena seen in Obama’s election campaign. ”This ’Alternative Economy Cultures’ programme was difficult to fund via the usual institutional channels. We aim to raise money to recover the costs of organising”, says Mokka.

Unique congregation of minds

Veteran-activist Michael Albert of ZCom (US) will present his vision of ’Participatory Economics (Parecon)’, and writer-researcher Michel Bauwens of P2P Foundation (BE/TH) will speak of his vision of ’Peer-to-Peer Economics and the Revolution in Values’. Both are in Finland thanks to individual pledges of enthusiasts and like-minded organisations who have made donations in return for some time with the speakers. As a local heritage keynote, Ruralia Institute research director Tapani Röppä (FI) remarks on village cooperation in Finland. Researching the field, politically-engaged artist Oliver Ressler (AT) speaks of his experience interviewing utopians, while philosopher Tere Vadén (FI) reflects on the sustainability of open source projects. Network theorist Felix Stalder (AT) and Sara Sajjad of Piratbyrån (SE) will light IP sparks to speak about remix and copy economies ’in the swarm’ online. As project-examples identifying resources and networked-exchange, Wojtek Mejor (PL) shares with us the free cultural world of events in Warsaw. Lead negotiator Saija-Riitta Sadeoja of Porkkanamafia (FI) will tell the story of a mob, developing into an institution committed to responsible-business activism, and performance artist Eero Yli-Vakkuri of Uuva Project (FI) will report on 1 year of promoting and using the Uuva currency to re-numerate under- or unpaid cultural work. The last two presentations will cover similar ground, but from two very different contexts: Geraldine Juarez (MX) will present her TandaTanda events, artefacts and techniques, materialising the donation of funds online for cultural project grants. Local co-founder Kristoffer Lawson of Scred (FI) will also explain and compare his peer-funding online system that emerged from organising the renowned Alternative Party events.

The full 1-day seminar, and related ’peer-funding’ workshop, has been organised by artist-researcher Andrew Gryf Paterson (Medialab TaiK) in cooperation with Roope Mokka of Demos Helsinki, and offers a new strand to the annual Pixelache festival of electronic art and subcultures, at Kiasma Museum of Contemporary Art.

Peer-funding experiment

Furthermore, an online donation system has been set up by partner organisation Demos Helsinki, with the in-kind support of Suomen Verkkomaksut and implemented by Nordkapp, to explore the ‘crowdfunding’ phenomena seen in Obama’s election campaign. Can it be applied to support cultural events in Finland?

This ‘Alternative Economy Cultures’ programme was difficult to fund via the usual institutional channels. Already both keynote speakers (Albert and Bauwens) will be present in Helsinki thanks to the support of seed-funding from enthusiastic individual peers and non-profit organisations, covering their upfront travel costs.

We aim to raise money to recover the outlay costs of organising and supporting speakers. We will spread the surplus back among the contributors in the form of project grants and further events.

More info about donation system coming soon!

Tältä tuntuu

marraskuu 28, 2008

Kysyin edellisen postauksen alussa, miltä tuntuu kun ”satatuhatta kolmekymppistä menee innosta sekaisin; huutaa onnesta soikeana “yes we can, yes we can”; halaa spontaanisti ohikulkioita; heittää yläfemmoja toisilleen. Kun valkoinen mies selittää ohikulkevalle latinolle, kiinalaiselle ja mustalle, että tässä me nyt ollaan ja ”We Can Change”.

Vastaus on jossain 1-3 minuutin välillä ”Obama victory party” – kännykkävideossa Grant Parkista, jota en osannut linkittää tähän kauniimmin.

Ja meitä oli enemmän kuin satatuhatta vaikka useilta julkisuuden henkilöiltä evättiin pääsy.

Me pystymme -politiikka voi alkaa

marraskuu 5, 2008

Miltä tuntuu kun neljännesmiljoona kolmekymppistä menee innosta sekaisin; huutaa onnesta soikeana ”yes we can, yes we can”; halaa spontaanisti ohikulkioita; heittää yläfemmoja toisilleen. Kun valkoinen mies selittää ohikulkevalle latinolle, kiinalaiselle ja mustalle, että tässä me nyt ollaan ja pystymme muutokseen.

Tältä varmaan tuntui kun sadat tuhannet ihmiset vyöryivät kohti Woodstockia vuonna -69. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin babyboomerit ovat saaneet mitä haluavat. Mutta se ei enää riitä.

Edessämme, jossain tuolla kaukaisuudessa ja kymmenillä suurilla valkokankailla on Chicagon iso poika. Läntisen maailman ensimmäinen musta presidentti Barack Obama juhlistaa äänivyöryään. Oikeamme me juhlistamme äänivyöryämme.

Miten ensikertalainen, musta, nuoruuden kokaiiniongelman myöntänyt, laittoman siirtolaisen lähisukulainen teki sen?

Kenen tahansa kanssa puhunkin he kertovat Obaman We Can Change sanoman resonoineen heidän ajattelunsa ja tuntemuksiensa kanssa. Vaikka talous onkin noussut vaalien suurimmaksi aiheeksi, ei se puhuta läheskään yhtä paljon kun itsekeskeisen, populistisen politiikan loppuminen.

Tämä on jo toinen Obaman puhe, jota kuuntelen. Ennen voittoaan Virginialaisessa pikkukaupungissa Obama selitti mitä Yes We Can tarkoittaa. ”Minä voin luvata teille vihreitä töitä, mutta teidän täytyy sammuttaa valot, ajaa pienemmällä autolla ja ottaa ilmastonmuutos tosissaan. Minä voin luvata korkeampia palkkoja opettajille ja investointeja koulutukseen, mutta teidän pitää sulkea televisio ja Playstation ja pistää lapsenne lukemaan läksynsä.” Tässä on uuden politiikan ydin. Ideologisesti se on paluu ruohonjuuritasolle, aikaan, jolloin yhteiskuntiamme ja valtioitamme rakennettiin. Sen paluu aikaan ennen suuria ikäluokkia. Yhteisöllisyyteen, johon nyt osallistuu koko verkottunut ja tasainen maailma.

Kyseessä ei ole mitään vähempää kuin uuden poliittisen agendan – uuden politiikan tekemisen tavan – syntyminen ja sen leviäminen nopeasti valtapolitiikkaan, suoraan kansainvälisen politiikan korkeimmalta huipulta.

Me Pystymme -politiikan nousun merkit ovat olleet näkyvissä muutamia vuosia, yhteiskunnan marginaaleissa. Me, eli Demos Helsinki on puhunut siitä kaukaisuudessa häämöttävänä demokratian uutena tulemisena,  Wikidemokratiana. Markku Wilenius kirjoitti Äänestäjän käsikirja –pamfletissa (2007)  siitä miten Sokrates tekisi politiikka. ”Kuka olisi sellainen politiikko, joka rohkenisi sanoa TV:n suorassa vaalikeskustelussa: ”en minä, tiedä onko NATOon meneminen hyvä vai huono asia, mitä sinä asiasta ajattelet?”.”

Kaikkein terävimmin Me Pystymme -polittiikkaa on kuvannut Britannian ulkoministeri David Miliband puheessaan ”We can: politics for the Facebook generation” reilu vuosi sitten Googlen järjestämässä Zeitgeist -seminaarissa. Milibandin mukaan olemme siirtyneet minä tarvitsen -politiikasta, minä haluan -politiikan kautta minä pystyn -politiikkaan ja 2010-lukua tulee hallitsemaan me pystymme -politiikka.

Milibandin mukaan sodanjälkeinen aika oli minä tarvitsen (I Need) -politiikan aikaa. Ihmisten perustarpeille tunnustettiin politiikan ytimeksi ja niiden ympärille rakentuivat nyt hyvinvointivaltiot sellaisina kuin ne tunnemme. Politiikan päätarkoituksena oli pitää huolta, että kukaan ei ollut nälissään, kylmissään tai sairas. Myös koulutus ja työ nähtiin osana ihmisten perustarpeita, tai ainakin tapoina rahoittaa peruspalvelut. Minä tarvitsen -politiikassa ihmisillä on oikeus tiettyihin samoihin perusasioihin. Minä tarvitsen politiikka on sosiaalidemokraattien ominta maata.

Kahdeksankymmentä luvusta lähtien politiikkaa on tehty kuluttajille. Minä haluan (I Want) -politiikka saa oikeutuksen yksilöllisyydestä ja muuttuu sisäisen ristiriitaiseksi kohdatessaan oikeudet. Minä haluan politiikka tunnistaa, että olemme kaikki erilaisia ja meillä on muitakin kuin perustarpeita, eli yksilöllisiä ja jopa ainutkertaisia haluja ja tarpeita. Vasta yksilöllisyysoivalluksen kääntyminen politiikaksi tekee siitä nykypäivän kyynistä populismia. Minä halua -politiikka kääntää haluni oikeuksiksi ja minut siten muita vastaan. Koska haluan jotain, on minulla oikeus siihen. Koska ihmiset haluavat asua omakotitaloissa kaukana toisistaan on heillä oikeus asua omakotitaloissa kaukana toisistaan. Vaikka tämä varastaisi tulevilta sukupolvilta heidän mahdollisuuden elää ihmisarvoista elämää. Minä haluan -politiikka on Keskustan peruspilari.

Minä pystyn -politiikka on 90-luvun lapsi. 90-luvulla ja vieläkin on selvää, että Martinlaaksosta voi tulla formulan maailmanmestari (tai kaksi), nettiteinistä on voi tulla miljonääri ja Lauri Harjolasta Renny Harlin. Glamouristaan huolimatta Minä pystyn -politiikka on instrumentaalista, arvotonta, hyveetöntä ja tyhjää menestyksen juhlaa, joka jauhaa ihmisiä kuin joulu kertakäyttökoristeita. Anything goes. Minä pystyn -politiikka lupaa, että kuka tahansa voi olla mitä tahansa. Karaoketähti voi olla pop-idoli. Estoton tyhjäpää voi olla BB-julkkis, maajussi seksikäs ja Kokoomus Suomen suurin puolue.

Obaman voitto merkitsee toivottavasti uuden toiveikkaan ajan alkua. Uskon, tai ainakin haluan uskoa, että elämme siksi historiallista aikaa. Olemme siirtymässä Me pystymme -politiikan aikaan.

Muuta toivoa meillä ei juuri ole. Vanhoja poliitikoiden seuraaminen vie meidät kohti sitä suuntaa, jonka olemme moneen kertaan ja pitkään todenneet umpikujaksi. Kohti ilmasto-, ruoka-, vesi-, pakolais-, yksityis-, tekijänoikeus- ja energiakriisiä. Suomeksi: kaikkien sotaa kaikkia vastaan.

Me pystymme -politiikka taas kertoo siitä, mitä voimme yhdessä toiminnallamme saavuttaa. Se on idealistista, mutta kaikki maailman seuraavan kymmenen vuoden sisällä hupenevia resursseja ja kasvavaa resurssien tarvetta hetkenkin tutkailleet tietävät, että realismiksi kutsuttu näkemys ei enää ole realistinen – ajatus siitä, että voisimme jatkaa täysin entiseen realistiseen tapaan on täysin utopistinen. Sivilisaatiomme säilymisen kannalta siitä mikä ennen oli idealismista on tullut realismia.

Niinpä Me pystymme -politiikka ei vaadi oikeutusta kaikille haluillemme. Se kysyy mitä yhdessä tehdä näille ennen näkemättömille haasteille. Miten esimerkiksi voimme yhdessä tehdä kaupungille, jotta se olisi lapsiperheille parempi paikka asua? Miten kaupunkia pitäisi muuttaa?

Me pystymme -politiikan ytimessä eivät siis ole oikeudet tai velvollisuudet. Se puhuu hyveistä. Uuteen politiikkaan voi osallistua toimimalla hyveellisesti, ei vain vaatimalla oikeuksia ja vastustamalla pohjiaan myöten pahoja ihmisiä, ryhmiä, maita, rakenteita tai yrityksiä, jotka uhkaavat ”oikeuksiamme”.

Me pystymme -politiikka on käytännöllistä ja demokraattista. Se kysyy mitä me, uskomattoman vauraat, sivistyneet, terveet ja hyvin koulutetut ihmiset voimme tehdä aikamme ongelmille. Se ei tiedä kaikkia vastauksia vaan olettaa niiden löytyvän jos yhdessä ryhdymme toimintaan.

Kuulostaako asenne tutulta? Kokemukseni mukaan näin ongelmia ratkaistaan ja toimintaa luodaan oikeassa elämässä, arjessamme. Näin toimimme jos päätämme järjestää kaveriporukalla juhlat, lähteä kalaan, perustaa yrityksen, siivota puiston tai muodostaa perheen. En ymmärrä miksi politiikan pitäisi erota siitä.