Skip to content

Neljäs vallankumous

toukokuu 22, 2007

Puhuin eilen MoA:n Creative Business -seminaarissa. Esitin siellä teorian neljästä tuotannon vallankumouksesta. Ensimmäinen on tottakai teollinen vallankumous, toinen design-vallankumous ja kolmas yhteisöllisen tuotannon vallankumous, tai Pro-am vallankumous.

Neljännestä vallankumouksesta tiedämme kovin vähän, emme juuri muuta kuin, että se on tulossa ja on tuotantorakenteet radikaalisti muuttava toimintatapa. Ainoa varma sisällöllinen tieto neljännestä vallankumouksesta on, että se ei tuota hiilidioksiidia ja on vaikutuksiltaan arkeemme kenties vallankumouksista suurin. Ainakin uuteen teolliseen vallankumoukseen verrattava.

Tässä alustava rävellykseni aiheesta, nyt täyttämään tyhjiä aukkoja. I can see a research project here… 4 revolutions

About these ads
5 kommenttia leave one →
  1. Epäuskoinen permalink
    toukokuu 23, 2007 3:25 pm

    Missä nämä vallankumoukset on tapahtunut: eikö autotehtaita enää ole; onko perusteollisuuden tuotanto laskussa; miten työvoima jakaantuu eri tuotannonaloille; jaetaanko tuotetut resurssit nykyään jotenkin toisin?

    Vastaavasti: onko kulutus laskussa; eikö kulutus enää tue perusteollisuutta; onko kulutuksen ja tuotannon välinen suhde muuttunut; jakaantuvatko resurssit kulutuksen kautta nykyään jotenkin toisin?

    Missä näet vallankumouksen hahmon?

    Teollisen vallankumouksen ydin tuotannon rakenteiden kannalta oli siinä, että työvoima siirtyi maatalous-, ja käsityötuotannosta teolliseen tuotantoon ja kokonaistuotannon määrä kasvoi. Käsityö marginalisoitui, maatalouden tuotanto on jatkanut kasvuaan. Immateriaalinen tuotanto ja kulutus on varmasti kasvussa, mutta materiaalinen tuotanto/kulutus ei suinkaan ole laskussa. Päinvastoin.

    Liikevaihdoltaan suurimmat yhtiöt ovat lähinnä öljy- ja autoteollisuudesta – poikkeuksina rahoitusalan yhtiöt. Luottolaitosten nopea kasvu implikoisi, että vallankumous on tapahtumassa jossain aivan muualla kuin ”sisällöntuottamisessa” tai ”uudessa taloudessa.”

    Mikään tässä tarjolla oleva mittari ei tuntuisi tukevan immateriaalisen tai ”dekarbonoidun” tuotannon vallankumousta:

    http://money.cnn.com/magazines/fortune/global500/2006/performers/

    Toivon tietysti, että immateriaaliset resurssit lisääntyisivät ja jakaantuisivat mahdollisimman oikeudenmukaisesti ja että hiilivety-yhdisteille perustuva materiaalinen tuotanto vähenisi välttämättömään ja jakautuisi oikeudenmukaisesti. Olisi hienoa, jos tuotantorakenteet muuttuisivat siten, että sademetsien kaatamisen sijaan hiilidioksidia sitovia kasveja alettaisiin istuttamaan ja kasvattamaan – ekonomiasta ekologiaan.

    Mitään merkkejä tällaisesta vallankumouksesta en vain ole havainnut. Pikemminkin näyttäisi siltä, että mm. immateriaaliset resurssit valuvat samojen tuotantorakenteiden alle kuin muukin teollinen tuotanto (vrt. patenteilla itsensä suojaamien lääkeyritysten noussut asema, IPR:ien laajentumistrendi tai henkisten resurssien yleinen totalisointi tuotantotalouden päämääriin). Kutsutaan sitä sitten design- tai pro-am vallankumoukseksi – ehkä kyse on sittenkin vallankumouksen vastakohdasta?

  2. toukokuu 24, 2007 9:01 am

    Hyviä pointteja. On totta, etteivät designvallankumous ja pro-am -valllankumoukset ole mitään verrattuna eivät ole mitään verrattuna teolliseen vallankumoukseen. Toisaalta, niiden täydellisistä vaikutuksista tiedämme vielä vähän. Ne tapahtuvat parhaimmillaan. Uskon siis, että nämä kolme tuotantomuotoa tulevat elämään rinnakkain. Osaan tuotantoa designilla tai käyttäjien suoralla osallistumisella ei ole mitään järkeä.
    Näen vallankumouksen hahmon erityisesti suhteessa kuluttajaan, eli ”tuotantotavan ihmiskuvassa” ja siinä miten kuluttajan tarpeista saadaan tietoa ja miten uudet innovaatiot näitä tarpeita luvat ja/tai palvelevat.
    Pro-am vallankumousta kuvaa hyvin esim. Benkler:
    ”The past decade has seen a transformation in the organisation of production in the core sectors of the most advanced economies in the world. The adoption of networked personal computers and communications devices enabled radical decentralisation of the physical capital necessary to produce information, knowledge and culture. This decentralisation of capital allowed people to act in the
    economic domain by using practices previously reserved for the social domain.
    In the days when what was good for GM was good for the United States, no matter how avid an automobile fanatic one may have been, one could not get together with friends on the weekend and produce cars in competition with General Motors. Now, as Microsoft has taken the place of GM, we do see increasing use of free and open source software, like the GNU/Linux operating system, which powers the servers of Google or Amazon, or the Apache Web Server software that handles the secure transactions of Deutschebank.” (Collaborative State artikkelikokoelma, Demos UK).
    Neljäs vallankumous on tulossa, niin varmasti kun nyt jonkin voi väittää olevan tulossa. Norja on sitoutunut tulla 0-päästöiseksi vuoteen 2050 mennessä, Britannia leikata 60% ja Japani 70% hiilidioksiidiäästöistä. Ainakin britannian sitoumus on lainvoimainen, eli parlamentti voidaan haastaa oikeuteen mikäli tavoite ei toteudu.
    Mutta jotta globaalin mittakaavan leikkauksiin päästään pitää juuri mainitsemistasi tiukoista IPR:sta takuulla luopua. Tällaisenaan ne aktiivisesti pakottavat kehittyvät maat kulkemaan saman energiaintensiivisen ja kurjan teollistumistien kuin kehittyneet maat.
    Kuvaamasi talouden hiiliriippuvuuden huomioon ottaen, tämä on vallankumous, ehkä jopa uusi teollinen vallankumous, jossa hiili poistetaan hyvinvoinnista.
    Eli olisin hieman optimistisempi muutoksen mahdollisuudesta. Et kai voi sitä kiistää, että ilmastonmuutoksen torjunta vaatii teollisen vallankumouksen kaltaisen muutoksen tuotannossa ja kuluttamisessa?

  3. Epäuskoinen permalink
    toukokuu 24, 2007 1:02 pm

    Olen samaa mieltä ilmastonmuutoksen torjunnasta: se tosiaan edellyttää radikaalia muutosta tuotannossa ja kulutuksessa. Pessimismini kohdistuu lähinnä siihen, miten tämä yksinkertainen yhtälö realisoituu tulevaisuudessa.

    Ensinnäkin oma tulkintani tämän hetkisestä globaalista tilanteesta poikkeaa siitä, mikä tuntuisi olevan kirjoituksesi lähtökohta. Mielestäni vallankumouksina kuvaamasi (ja kenties yleisemminkin kuvatut) ilmiöt eivät sittenkään ole niin perustavanlaatuisia kuin länsimaisesta lyhyen aikavälin perspektiivistä on houkuttelevaa ajatella. Tuotannon perusrakenteissa ei ole tapahtunut suuria liikkeitä sitten 1800-luvun puolen välin. Näkisin että tällä hetkellä kehityksessä ollaan yksinkertaisesti saavuttamassa vaihteluvälin yhtä äärilaitaa ja että kehityksen kulmakerroin on kenties suurentunut. Nykyisen kaltaiselle kehitykselle ei ole näköpiirissä muita esteitä kuin ekologia ja globaalien resurssien rajallisuus.

    On mielestäni ymmärrettävä, että uuden talouden ilmiöt ovat näkyvyydestään huolimatta aivan globaalin tuotantotalouden periferiassa ja ne saavat käyttövoimansa (sic) kehittyvien maiden resursseista. Teollinen tuotantologiikka on täysissä voimissaan ja rakenteet piirtyvät yhä selväpiirteisemmin ja poikkeuksettomasti globaalille kartalle. Teollisen tuotannon voluumit vain kasvavat eikä tuotannossa huomioida mitään ekologisia parametrejä intrinsisesti, ainoastaan satunnaisella poliittisella pakolla .

    Kehittyvien maiden teollistuminen on lisännyt globaalia tuotantokapasiteettia, mikä puolestaan on vapauttanut kehittyneiden maiden resursseja kulutuskulttuurin kultivoimiseen. Osa kulutuksesta ja sitä vastaavasta tuotannosta on toki immateriaalia, ja kulutuskulttuurissa tapahtuu muutoksia, joilla on kulutus- tai tuotantokulttuurin ylittäviä myönteisiä/ kielteisiä ulkoisvaikutuksia (vaikutukset sosiaalisesti käsitettävään tasa-arvoon, ekologiaan, yhteiskuntarakenteisiin yms.). Nämä vaikutukset ovat kuitenkin satunnaisia siinä merkityksessä, että ne eivät ole kehityksen syy tai lähtökohta (voidaan väittää että tavaratalot vapauttivat urbaanin naisen ja edistivät tasa-arvoa, mutta tämä ei tarkoita että tavaratalot ilmiöinä olisivat seurausta sukupuolellisen tasa-arvon kehityksestä).

    Tietysti on mahdollista ja ehkä jopa välttämätöntä, että jostain tällaisesta satunnaisesta vaikutuksesta avautuu vallankumouksellinen, vallitsevan kehityskulun murtava suunta. Itse en kuitenkaan näe esim. pro-am kehityksessä mitään murrosta teollistumiseen. Päinvastoin, uuden talouden ilmiöiden olemassaolo on täysin riippuvaista vanhan talouden rakenteista. Vain järjetön luonnonresurssien köyhdyttäminen ja tuhoaminen mahdolistaa ylijäämän, jolla länsimaista kulutuskulttuuria ylläpidetään ja kultivoidaan. Mielipiteeni on, että jos vallankumous on tulossa, se ei ole samalla jatkumolla design- ja pro-am- vallankumouksiksi nimittämiesi ilmiöiden kanssa, jotka siis ovat elemetaarisesti samaa kehityslinjaa kuin teollistuminen, markkinatalous ja konsumerismi.

    ”The adoption of networked personal computers and communications devices enabled radical decentralisation of the physical capital necessary to produce information, knowledge and culture. This decentralisation of capital allowed people to act in the
    economic domain by using practices previously reserved for the social domain.”

    Vain se, että perinteisesti puhtaasti kulttuurin (ja siis tavallaan vapaa-ajan) piiriin laskettaville toiminnoille on annettu taloudellinen arvo, ei tarkoita, että tällaisilla asioilla olisi itsenäinen tuotannollinen arvo, joka säilyy materiaalisesta perustuotannosta riippumatta. Pokerin pelaaminen netissä ei tuota mitään, vaikka raha kyllä liikkuu. Ja juuri rahan liikkuminen on mahdollistanut tuotantokapasiteetin kasvun ja sitä seuranneet ”mini-vallankumoukset”. Verkostoituminen, skype-puhelut tai mahdollisuus lukea sähköpostia kännykällä ei ole tuotantorakenteita muuttanutta informaatiota. Ainoa globaaleja tuotantorakenteita aidosti muuttanut informaatio on raha; pääoma ja sen liikkuvuus. Kehittyvien maiden resurssien ja pääoman liikkuvuuden vuoksi länsimaiset luottolaitokset voivat laskea liikkeeseen yhä enemmän ja enemmän velkasitoumuksia eli rahaa. Kulutuskulttuuriamme kultivoidaan velalla. Siksi Dot.com yritykset ja ”ilmaispalvelut” (google, youtube, skype) ovat mahdollisia. Ellei autoja ostettaisi, BMW ei maksaisi googlelle. Ellei velkaa voisi ottaa, BMW:t jäisivät monessa tapauksessa hyllylle. (En nyt mene syvemmälle velanantoon ja rahan liikkeeseenlaskuun…)

    Mitä tulee päästösitoumuksiin, perustuotanto on jo joka tapauksessa siirtymässä kolmansiin maihin, joten länsimaiden teollisuuspäästöjä voidaan vähentää silloinkin kun globaali päästötuotanto ei vähene. Toisekseen tehdyt sitoumukset eivät itsessään ole millään tavoin riittäviä poliittisia toimia alussa esitetyn yhtälön ratkaisemiseksi. Kansallisvaltiot eivät kenties ole ylipäätään oikeita toimijoita kanavoimaan tarvittava muutos.

    Pessimismiäni lisää kulutuskulttuurin poliittinen köyhyys ja ihmisten tilallinen erillisyys. Ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii murrosta tuotantorakenteissa ja yhteiskuntarakenteissa laajemminkin. Murroksen on oltava teknologinen ja/tai poliittinen: parametrit on muutettava pakolla ennen kuin käy huonosti. En toisin sanoen usko nykyisen talouden orgaaniseen kehitykseen kohti hiilidioksidivapaata tuotantotaloutta. Jos näen jossain vallankumouksen hahmon, näen sen välttämättömänä muutoksena joka ymmärretään mahdollisesti liian myöhään ja joka implementoidaan valtaisalla ihmiskärsimyksellä; pikemminkin teollinen holokausti kuin vallankumous.

    Vaadittavan muutoksen kautta tarkasteltuna tällä länsimaisella kulttuurilla ei ole juuri terveitä oksia puussaan. Muutoksen mahdollisuudet on siten vaikea löytää, enkä usko että ne piileskelevät missään sellaisessa suunnassa, jossa voidaan kuunnella Coldplayta iPodista ja keksiä uusia soitinääniä. Todennäköisempää on, että sivilisaatio kutistuu parin sadan miljoonan ihmisen populaatioksi, jonnekin maapallon siedettävään nurkkaan, esim. pohjoiselle napapiirille. Syntyvää kulttuuria on täysin mahdotonta arvioida, mutta populaation äkillinen vähentyminen voi houkutella ajattelemaan keskiajan lopettanutta ruttoa ja siitä sarastanutta Uutta Aikaa.

  4. elokuu 13, 2007 11:33 am

    Minulla on vallan eri vallankumoukset: pidän ensimmäistä (1700- ja 1800-lukujen teollistuminen) ja toista vallankumousta (1900-luvun alun sarjatuotannon kehittyminen), siis molempia, teollisina. Kolmatta pidän informatiivisenä. Lasken sen alkaneen 1970-luvulla ja olevan menossa edelleenkin. Just my 2 deutsche marks.

  5. elokuu 13, 2007 11:47 am

    Hyvä huomio Kimmo. Vallankumous on todellakin riippuvainen siitä mitä ”valtaa” tarkastellaan. Tarkastelulussa korostuvat toisaalta tuotantomuoto ja toisaalta se mitä tuotetaan. Minun vallankumouksistani (sic.) ensimmäinen teollinen vallankumous käsittäisi sinun kaksi ensimmäistä ja tavallaan myös informatiivisen. Sitä, nyt ainakin aluksi, tuotetaan – useimmiten – rakenteeltaan hyvin samankaltaisissa organisaatioissa ja samanlaisessa suhteessa kuluttajaan.

    Kirjoitan tästä lisää kunhan aika antaa periksi, nythän tuota taulukkoa katsellessa pitää lähinnä arvailla, että mistä koko hommassa on kysymys.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: