Skip to content

Avoin Yle toteutumassa?

helmikuu 15, 2007

Ehdotimme kirjassamme Yksilön ääni (Lataa PDF-muodossa) Yleisradion avaamista, eli ”Avointa Yleä”. :

”Nykyisellään Yle joutuu kuitenkin toimimaan vain kansallisten spektaakkelien köyhänä tulkkina, joka tuottaa laimeita versioita kaupallisten kanavien kulutusunelmien vastapainoksi. Samalla uutiset ja asiaohjelmat ovat kriisissä, ne ovat tulossa ilmaisiksi kulutushyödykkeiksi. Siksi medioilta vaaditaan yhä viihteellisempää ja ihmisten arkea lähempänä olevaa asennetta.

Yleisradiotoiminnan ydinkysymys onkin, kuinka tuottaa yhteisiä kokemuksia yhtenäiskulttuurin rapauduttua, suomalaisen massayhteiskunnan jälkeen. Tähän on kaksi vaihtoehtoa.

Toisessa laitetaan volyymiä kovemmalle eli tuotetaan aina vain näyttävämpiä spektaakkeleita, jotka ovat tyhjiä ja samanlaisia kuin kaikkialla muuallakin maailmassa.

Toinen vaihtoehto on antaa kansalaisille työkalut tuottaa uusia merkityksellisempiä yhteisöjä. Entä jos Yle toimisi kuten avoimen lähdekoodin tuotanto tai kuten yhteisöllisen tuotannon media Kuukuppikunta? Ajatelkaa Avointa Yleä, jossa katsojan ja tuottajan rajapinta on rikottu. Avoin Yle on kansalaisille täysin avoin media, joka tarjoaa jonkin verran teknistä ja editoriaalista tukea alan ammattilaisilta.

Tällä viikolla uutisoitiin, että Yle on vähitellen ottamassa askeleita tähän, jälkimmäiseen suuntaan:

Huhtikuun lopussa aloittava YLE Extra aikoo lähteä asenne edellä kohti uusia yleisöjä. Pienellä porukalla valmisteltava YLE24-kanavan korvaaja luodaan hakkaamaan kalkkia YLEn nivelistä. Keskeinen osa-alue tulee olemaan katsojien tuottama sisältö.

Kanavapäällikkö Tarmo Kivikallio avaa Extran ajatusta:

- Haaveena on rikkoa perinteinen tv-ajattelu, että olisi tuottajia, katsojia ja ehkä mahdollisuus palautteelle. Uskon että jo syksyllä katsojien tekemät, kunnianhimoiset hankkeet ovat iso osa tarjontaa, Kivikallio sanoo ja jatkaa, että sitä ei voida jäädä odottamaan, että katsojat vasta iän myötä siirtyvät YLEn kanaville. ”

Huomattavaa on vain, että Extra ei perustu mitenkään suoranaisesti yhteisöllisyydelle, vaan pikemminkin se näyttää yhteisölliseltä. Yhtäkaikki suunta lienee oikea. Yle on selvästi samoilla linjoilla Demos Helsingin kanssa:

Sohvaperunasta sisällöntuottajaksi
Ensimmäistä kertaa historiassa musiikin, uutisten, päiväkirjan, käyttöohjeiden tai yhteiskunnallisten ideoiden julkaisemiseen ei ole mitään muuta vaatimusta kuin kyky käyttää tietokonetta ja pääsy koneelle. Yhteisöllisen median nousu on ollut tämän vuoden huomattavimpia kulttuurisia ilmiöitä. Yhteisöllisessä mediassa käyttäjä tuottaa itse sisällön, tai on itse sisältö. Youtube (100 miljoonaa katsottua videota päivässä), Myspace (100 miljoonaa käyttäjää), craigslist.org (4 miljardia sivunlatausta kuussa), Wikipedia (912 000 käyntiä päivässä), IRC-galleria (5 miljoonaa omakuvaa) ovat hyviä esimerkkejä Web 2.0:n eli yhteisöllisen median esiinmarssista. Myös useiden tavallisten suosittujen verkkosaittien menestyksen salaisuus on yhteisöllisyydessä: Ebay:llä (168 miljoonaa käyttäjää) olet ostoksilla ja tarkkailet muiden ostoja, myyntejä ja ennen kaikkea sitä, kuinka luotettava myyjä on muiden käyttäjien mielestä. Amazonin (35 miljoonaa asiakasta yli 250 maassa) kirja-arviot pitävät valtavan kirjavälittäjän sivut mielenkiintoisina – puhumattakaan listoista ja suosituksista. Suosituimmat hakumoottorit seuraavat koko internetiä sosiaalisena verkostona, jossa käyttäjien eniten linkkaamat sivut näkyvät ensimmäisinä. Perinteiset kustantajat ja sähköiset mediat miettivät kuumeisesti kuinka hyödyntää tätä yhteisöissä piilevää voimavaraa. Ilmiötä voi hyvällä syyllä pitää sekä vallankumouksellisena että demokratisoivana. Se on tuonut mukanaan ajatuksen siitä, voisiko julkisen palvelun avata yhteisölliselle tuotannolle. Julkisen palvelun tehtävänähän on kansalaisten monimuotoisuuden palveleminen.

Ensimmäinen avaus avoimen julkisen yleisradiotoiminnan saralla on brittiläisen BBC:n Backstage, joka avaa kansallisen yleisradioyhtiön arkistot briteille vapaasti muokattavaksi ja käytettäväksi, ei ainoastaan katsottavaksi. Julkisesta palvelusta arkipäivän demokratiaan Väitteet median demokratisoitumisesta ovat saaneet taakseen pinoittain evidenssiä. Niistä vaikuttavin on Yochai Benklerin The Wealth of Networks. Benkler osoittaa, että yhteisöllinen kulttuurintuotanto toteuttaa juuri niitä sivistyksellisiä ja demokraattisia tehtäviä, joita varten julkisen palvelun mediat perustettiin. Avoin Yle verkottaisi saman intressin jakavia yksilöitä ja loisi ad hoc-yhteisöjä, kansanliikkeitä. Avoin Yle käyttäisi amatööri- ja ammattilaismedian parhaimmistoa julkisen palvelun toteuttamiseen.

Ohjelmien sijaan se tuottaisi osallistumismahdollisuuksia, arkipäivän demokratiaa. Tällainen yhteisöllinen julkisen palvelun media toteuttaisi samaa tehtävää kuin Suljettu Yle. Se yhdistäisi kaksi keskeistä tarvetta:

1. Yksilöillä on tarve ja oikeus ääneen. Moderni äänioikeus oli ensimmäinen suuri demokraattisen äänen jaon innovaatio. Äänioikeutta tulee laajentaa voimaistamalla kaikki yksilöt antamaan yksilöllinen ja hyödyllinen ääni. Demokratia toteutuu vasta kuin kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus ääneen.

2. Demokratia tarvitsee toimiakseen taloudellisista ja valtion intresseistä vapaan kansalaisyhteiskunnan. Jälkiteollisella ja yksilöllisellä ajalla ihmisten yhteisöiden välisiä kohtaamisia tulee mahdollistaa tietoisemmin kuin massayhteiskunnan aikana.

Saksalainen ajattelija Jürgen Habermas on osoittanut, että valtion ja talouden “systeemimaailma” tunkeutuu arkeemme. Hän argumentoi, että sen vuoksi demokratia tarvitsee tuekseen kolmannen voiman: kansalaiskeskustelun eli “julkisen sfäärin”. Habermasin utopia kuvaa demokratiaa tilana, joka on käytännössä mahdotonta saavuttaa, mutta jota pitää koko ajan tavoitella. Tämä kehitys tapahtuu julkisessa sfäärissä. Siellä ulkoiset instituutiot, kuten valtio tai markkinat, eivät voi vaikuttaa siihen mitä kukin kannattaa tai vastustaa. Sinne on kaikilla yhtäläinen pääsy. Marginaaliryhmätkin pääsevät luomaan ja neuvottelemaan identiteettiään ja asemaansa.

Julkinen sfääri antaa meille mahdollisuuden toimia kansalaisina. Avoin Yle kytkisi julkisen palvelun median yhteen muiden julkisten palveluiden kanssa. Se edistäisi aktiivista kansalaisuutta eli luvussa neljä kuvattua valtaistumista subjektiksi. Se tuottaisi vertaisverkostoja, jotka voisivat liittyä paitsi ihmisten terveyteen, ihmissuhteisiin, opiskeluun, tutkimukseen ja kuluttajuuteen, niin yhtä hyvin mihin tahansa perinteiseen harrastukseen postimerkkeilystä erilaisiin urheilulajeihin ja käsitöihin. Verkostot olisivat samanlaisia kuin sadat tai tuhannet paikallisesti toimivat tuoreiden äitien imetystukiryhmät, joissa keskustellaan imetystekniikoista, mutta myös lasten kehityksestä, parisuhteesta, seksistä ja vapaa-ajasta. Ennen kaikkea niissä tarjotaan sosiaalista verkostoa elämänvaiheeseen, jossa monet kokevat tulleensa eristetyksi kotiin fyysisestikin raskaiden rutiinien ääreen.

Konsulttikielellä Avoin Yle olisi sosiaalisten innovaatioiden teknologinen alusta. Kuukuppikunta antoi hyvän esimerkin siitä, kuinka tällainen areena rakennetaan. Maailmalta löytyy tuhansia muita vastaavia tapauksia. Ne ovat kaikki oman näköisiään ja itse tehtyjä. Niiden muodosta päättää yhteisö, sen johtajahahmot ja satunnaisemmat jäsenet. Ylhäältä alas annettu formaatti ei toimi, ohjailu huomataan. Sitä paitsi ohjailun luoma huono ilmapiiri saattaa karkottaa ”lukijat”, yhteisöllisten medioiden jäsenet. Avoin Yle mahdollistaisi vertaisryhmien syntymisen myös niiden kesken, jotka tuntevat yhteisöllisen median logiikkaa vähemmän kuin kuukuppikunnan takana olevat “naisnörtit”.

Toimittajakielellä Avoimen Ylen toimittajat olisivat amatöörejä ja toimitussihteerit ammattilaisia. Amatöörit tuottavat sisällön. Ammattilaiset muokkaavat ja tarkistavat faktoja, tarkistavat suosituimpien uutisaiheiden ja keskusteluiden tietoja sekä esittelevät uusia ajankohtaisia keskustelunaiheita. Tätä voisi olla 2000-lukulainen kansalaisjournalismi. Aiemmat valtiolliset yhteisöllisen median kokeilut ovat menneet mönkään, sillä niissä ei ole tarjottu käyttäjälle tarpeeksi vastuullista roolia. Ne ovat olleet enemmän terapiaa kuin demokratiaa. Kuukuppikunnan antama esimerkki osoitti selkeästi, kuinka tärkeää on oikeanlainen vertaismoderointi, käyttäjädemokratia ja keskusteluiden selkeä ohjeistaminen. Ennen kaikkea yhteisöllisen median nousu on osoittanut, että kansalaisiin voi luottaa: Populismilla ja häiriköinnillä on vähän kysyntää tai suosiota. Oman median tuottaminen sitoo ja vastuullistaa. Julkisessa palvelussa se luo kansalaisuutta. ”

Toivottavasti Ylellä riittää rohkeutta viedä projekti loppuun asti ja ”avata itsensä” aktiivisen kansalaisuuden työkaluksi. Yle Extra on askel oikeaan suuntaan, mutta kovin varovainen sellainen.

About these ads
3 kommenttia leave one →
  1. maaliskuu 3, 2007 10:44 am

    Toivotaan niin. Yhteisöllisyys ei ole ilmoitusasia. Yhteisöä ei voi rakentamalla rakentaa, se syntyy jos riittävä moni kokee asian omakseen.

  2. arttuextra permalink
    maaliskuu 6, 2007 10:32 am

    Tässä hieman alustavaa toimintaa asian hyväksi:

    http://x-stage.yle.fi/yhteydenottoja_yhteisoihin

Trackbacks

  1. Al Gore: Tämä on televisio 2.0 « Yhteiskunta 2.0

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: